Kaunis pimeä

Kaunis pimeä -valokuvanäyttely koostuu hetkistä, jotka avautuvat eteemme kysymyksinä. Voiko sade, pimeys ja kylmyys estää meitä näkemästä ja kokemasta pimeyden takana olevan kauneuden? Haastammeko itsemme ja annammeko mahdollisuuden itsellemme kokea asioita uudella tavalla ja murtaa pimeyden verhon, joka vaikuttaa lähes jokaisen suomalaisen mielentilaan. Ihmishahmojen kuvat ovat tarkoituksella epäselviä, hajottaen ihmisten selkeät linjat ja luoden tilaa toisenlaiseen aistimiseen. Niitä aistiessa katsoja joutuu haastamaan itsensä ja kehittämään itsessään tarkempaa näkemistä ja läsnäoloa.

Pimeys tuo esiin asioita, jotka usein hukkuvat valojen alle. Monet kauniit asiat voivat jäädä katsojalta näkemättä, jos valoa on liian paljon. Tulemme sokeaksi valolle ja erottelukykymme heikkenee. Suomessa loka-joulukuussa pimeän vuodenajan voi nähdä lahjana tarkastella asioita myös toisin. Pimeyden keskeltä voi havaita toisenlaisia, hienojakoisempia yksityiskohtia. Pimeys muuttuu katsojan silmissä valoksi kuin muinaisissa alkemian kirjoituksissa, joissa metalli muuttuu kullaksi ja pimeys valoksi. Kun pimeys tulee esiin valona, avautuu uusi aistimisen taso. Se on ihmisessä kuin siemen, joka kasvaa ja kehittyy. Teosten nimien inspiraation lähteenä ovat olleet vanhat kalevalaiset ja japanilaiset runot.

Näyttelyn tapa tarkastella ympäristöämme saa kävelyn sateisena marraskuisena pimeänä iltana tuntumaan ainutlaatuisen kauniilta elämykseltä, avaimena aistia myös pimeyden kauniimpia sävyjä.